Kun Suomi päätti liittyä EU:hun vuonna 1995, luvattiin kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista. Mutta mitä olemme saaneet? EU:sta on pikemminkin muodostunut sen alkuperäisen ajatuksen irvikuva, jossa kansanvallan ulottumattomissa toimiva komission säädösapparaatti puskee ulos toinen toistaan mitä kummallisempia säädöksiä jäsenvaltioille. Tästä esimerkkinä ovat vaikkapa viime aikojen pullonkorkkiuudistus, polttomoottoriautojen kategorinen kieltäminen, metsäpolitiikan linjaukset, muutamia mainitakseni. On järjetöntä, että verrattain pieni komission joukko päättää kaukaisten ja pienten valtioiden asioista, joihin heillä ei tunnu olevan minkäänlaista kosketusta. Jopa omaisuuden suoja tuntuu olevan yhä enemmässä määrin uhattuna.
Entä minkälaisten arvojen perustukselle EU on aikanaan rakentunut ja miksi se luotiin? Euroopan unionin kristillisdemokraattiset perustajaisät olivat rakentamassa eurooppalaista yhteisöä, joka yhdistäisi valtiot ja turvaisi rauhan aiemmin sotaisassa Euroopassa. EU otti ensiaskeleensa ennen kaikkea taloudellisessa yhteistyössä ja sen synnyttämässä keskinäisriippuvuudessa. Ajan myötä rauhanprojektista kumpusi yhteistyötä myös muille politiikan sektoreille. Euroopan juutalais-kristillistä arvoperintöä on kunnioitettava EU:n kivijalkana. Unionin on toimittava kaikkialla vapauden, demokratian, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Kristillinen ihmiskuva on näiden arvojen todellinen lähtökohta. Yhteisen hyvän saavuttaminen on niiden lopullinen tavoite.
Sen sijaan, että jalostaisimme EU:ta, meidän tulisi pikemminkin palauttaa EU vahvojen kansallisvaltioiden yhteenliittymäksi.
Seuraavan Euroopan parlamentin ja komission johdolla luotsataan EU:n suuntaa seuraavan viiden vuoden ajaksi.
Järjen Ääni sanoo, että EU:n on oltava iso isoissa asioissa ja pieni pienissä asioissa.
Hallitusohjelman mukaisesti Suomen EU-politiikan prioriteetit ovat kilpailukyvyn edistäminen, EU:n globaalin roolin vahvistaminen, EU:n puolustusyhteistyön syventäminen, sisämarkkinoiden kehittäminen, talouskasvun vauhdittaminen, puhtaan energian investointien edistäminen, luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja kansallinen päätöksenteko metsäpolitiikassa, ruoantuotannon omavaraisuuden turvaaminen, lähialueiden vakauttaminen sekä ulkorajojen vahvistaminen.
Ennen kaikkea Suomen on oltava yhtenäinen, vahva ennakkovaikuttaja ja Järjen Ääni Brysselin pöydissä!
Eduskunta on arvioinut, että lähes puolet eduskunnan käsiteltävistä asioista koski EU-asioita (Sitran selvitys). Pienten valtioiden, kuten Suomen, kansallisen suvereeniteetin jääminen isojen valtioiden jalkoihin, todellinen ongelma. Siksi vaikuttajiksi ja päättäjiksi tarvitaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät unohda Suomen etua Brysselin pöydissä painostuksenkaan alaisina. Suomen meppien on puolustettava Suomen ja suomalaisten kansallista etua, aina ja kaikkialla. Euroopassa tarvitaan Järjen Ääntä. Mepit, jotka eivät kykene puolustamaan Suomen etua mm. ruuantuotannossamme, itse asiassa vaarantavat turvallisuuttamme -omavaraisuus ja huoltovarmuus ruuantuotannossa kun ovat osa turvallisuuspolitiikkaa.