Sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapautta vahvistettava demokratian elinehtona

Sananvapauden ja mielipideilmaisun kaventuminen haastaa koko länsimaista yhteiskuntaamme. On huomioitava, että demokraattinen yhteiskunta ei ole pysyvä tila, vaan demokratiaa ja sen arvoja on jatkuvasti vaalittava, niin Euroopan Unionissa kuin  meillä Suomessakin. Ilman länsimaisia perusvapauksia ei ole toimivaa demokratiaa. Euroopan Unioni on rakentunut tämän kristillisdemokraattisen arvoperustan pohjalle.

Viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että yhteiskunnallisen keskustelun moniäänisyyden vähentymisellä on dramaattisia seurauksia niin yhteiskunnan vakauteen kuin ihmisten luottamukseen päätöksentekojärjestelmää ja päättäjiä kohtaan.

Suomessa on jatkuvasti yhä suurempi perinteisten arvojen kannattajien ja ”maan hiljaisten” joukko, jotka eivät syystä tai toisesta uskalla tuoda mielipiteitään esiin. Esimerkiksi jonkin verran esillä ollut Euroopan Unionin vihapuhelainsäädäntö on pahimmillaan kuitenkin kauniisiin vaatteisiin puettua sananvapauden rajoittamista, joka johtaa kansalaisten pelkoon ja itsesensuuriin vihapuheen määritelmän ollessa hyvin epämääräinen. Tästä nähdään jo nyt esimerkkejä oikeuskäsittelyistä esimerkiksi Raamatun siteeraamisesta. Moni mieluummin vaikenee, kuin käyttää sananvapauttaan ilmapiirissä, jossa eri mieltä oleminen voi johtaa syytteeseen.

Kriittisen, moniäänisen ja ajoittain kiivaankin keskustelun sietäminen on kuitenkin demokraattisen yhteiskunnan ydin ja edellytys. Medialla ja sen myötä julkisella keskustelulla on tässä merkittävä rooli. Median tulee palata vallan vahtikoiraksi: riippumattomaksi ja kriittiseksi yhteiskunnan äänitorveksi, joka edistää moniäänistä keskusteluilmapiiriä. Puolustan kristillisiä perusarvoja ja perustuslaillisia oikeuksia. Puolustan yhteiskuntaa, jossa jokaisella on vapaus elää ja uskoa omien arvojensa mukaisesti. Sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapautta vaalimme käyttämällä niitä.

EU:n palattava juurilleen, Suomen ja suomalaisten etua puolustettava Brysselin pöydissä

Muuttunut maailmanpoliittinen tilanne korostaa eurooppalaisen yhteistyön merkitystä. Toisaalta taloudelliset yhteisvastuut ja monenlaiset pöyristyttävät sääntelyt sekä säädökset vähentävät ihmisten luottamusta Euroopan Unioniin. EU:n kehitys on ollut monella tavalla huolestuttavaa ja Suomen vaikutusvalta EU:ssa heikkenee koko ajan. EU:n hyötyjä ja haittoja Suomelle on voitava kriittisesti ja puolueettomasti tarkastella eikä EU:n jäsenyyden tule olla meille sellainen itseisarvo, joka on säilytettävä hinnalla millä hyvänsä. Suomalaisille Suomen etu on tärkein ja tämä asia tulee muistaa myös EU-politiikassa.

EU:n kehityssuunta on palautettava kohti sopimusperusteista itsenäisten valtioiden yhteisöä, jollaiseksi unioni alun perin luotiin. EU:n hivuttaminen kohti liittovaltiota on lopetettava. EU:ta yhdistävät sopimukset, kuten kasvu- ja vakaussopimus, valtiontukisäännöt, ei yhteisvelkaa -periaatteita on rikottu ja perussopimuksista on palattava pitämään kiinni. EU:n pitää keskittyä niihin asioihin, joissa yhteistyöllä saadaan aikaiseksi olennaista lisäarvoa kansalliseen politiikkaan nähden ja pystytään vastaamaan haasteisiin, joihin jäsenmaiden voimavarat eivät yksin riitä.

Jäsenmaiden erityispiirteet on huomioitava EU:ssa nykyistä paremmin. Unionin ja jäsenmaiden keskinäistä toimivallan jakoa on kunnioitettava. Suhteellisuus-, toissijaisuus- ja läheisyysperiaatteet on palautettava kunniaan ja poliittisen vallan keskittämisen komissiolle on loputtava.  Pienten jäsenmaiden asemaa heikentäviä määräenemmistöpäätöksiä ei pidä laajentaa.

Vastustan EU:n yhteistä velanottoa. Sosiaali-, terveys-, metsä- ja talouspolitiikan pysyttävä kansallisissa käsissä. EU:n säädösapparaatin toinen toistaan järjettömämmät esitykset. Suomalainen metsänhoito on sotien jälkeinen menestystarina ja suomalainen metsänhoito on maailman huippua. EU:n on palattava itsenäisten valtioiden yhteistyöelimeksi, jossa kansallisvaltiot kantavat mahdollisimman pitkälle omaa vastuutaan mm. talousasioistaan. On järjetöntä, että Suomi joutuu muiden maiden talouskurimuksen maksumieheksi. Unionin pitää keskittyä niihin toimiin, joissa yhteistyöllä saadaan lisäarvoa kansalliseen politiikkaan nähden kuten esimerkiksi yhteishankkeisiin, joista on selkeää lisäarvoa jäsenmaille kuten mm. tutkimus- ja infrahankkeisiin. Suomen etu EU:ssa ovat toimivat sisämarkkinat.

EU, mukaan lukien EU:n hallinto on laitettava kulukuurille: EU:n budjetin koon paisuminen yli 1%:iin euroalueen BKT:stä on estettävä. Budjettia ei saa paisuttaa “luovilla ratkaisuilla”, kuten budjetin ulkopuolisilla rahastoilla. EU:n omien varojen järjestelmän kehittäminen ei saa aiheuttaa suhteellista lisäkustannusta Suomelle. Epäsuhta ja pienten jäsenmaiden aliedustus komission virkakunnassa on korjattava.

Suomessa on uskallettava tarkastella muitakin ylikansallisia toimijoita, joilla on Suomea koskevia intressejä emmekä voi ummistaa silmiämme tulevaisuudenvisioilta, joita eri toimijoilla on. Kun arvioimme kriittisesti Euroopan Unioniakin, tulee meidän voida kriittisesti arvioida myös muita ylikansallisia toimijoita. Tarvitsemme lisäksi laajaa ja avointa yhteiskunnallista arvokeskustelua digitalisaation sekä teknologiakehityksen suunnasta.

Huoltovarmuutta vahvistettava ja ruokaturva nostettava EU:n maatalouspolitiikan keskiöön

Epävakaa maailmanpoliittinen tilanne vaatii Suomea ja Eurooppaa pitämään huolta huoltovarmuudesta ja kriisinkestävyydestä. Euroopan on tähdättävä omavaraisuuteen mm. energian, elintarvikkeiden ja lannoitteiden suhteen.
Huoltovarmuuden vahvistaminen Euroopan tasolla tukee myös kansallista varautumista.

Yhteisen maatalouspolitiikan prioriteettina on oltava ruokaturvan turvaaminen. EU:n lainsäädännöllä on varmistettava maataloustuottajien toimintaedellytykset myös unionin pohjoisissa osissa sekä oikeudenmukaiset sopimukset teollisuuden ja kaupan kanssa, jotta tuottajien osuus ei jatkuvasti alene. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan on mahdollistettava tuotannon säilyminen kaikkialla EU:n alueella, myös koko Suomessa. Suomalaisten ruokaturvan tae on toimiva ja kannattava kotimainen ruokaketju. Sen perusta on kannattava maatalous, jota harjoitetaan koko maassa. Ruokaturva on nostettava EU:n maatalouspolitiikan keskiöön.

Kotimainen maatalous ja elintarviketuotanto kilpailevat käytännössä globaaleilla markkinoilla. Maataloustuotteiden hinnat on laskettu EU-maissa suurimmaksi osaksi maailmanmarkkinahintojen tasolle ja tätä on korvattu viljelijöille suoralla tuella. Tuen saamisen ehtona on muiden muassa elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen noudattaminen.

Suomen pitää vaikuttaa aktiivisesti EU:n maatalouspolitiikan kehitykseen ja varmistaa, että Suomen pohjoiset erityisolot huomioidaan, ja että ympäristötukijärjestelmä on ympäristöhyötyjen kannalta tehokas eikä lisää byrokratiaa. Lisäksi Suomen on käytettävä hyväkseen mahdollisuudet maataloustuotteiden ja elintarviketuotannon viennin kasvattamisessa.

Metsäpolitiikka on pidettävä kansallisessa päätäntävallassa. Kestävää metsätaloutta voidaan edistää koko EU:n alueella parhaiden käytäntöjen kautta. On myös huolehdittava, ettei energia- ja ilmastopolitiikan kautta tosiasiallisesti luovuteta unionille metsäpolitiikan kansallista päätösvaltaa.

Globaali kilpailu luonnonvaroista ja energiaresursseista kiristyy. Suomella on mittavat makean veden ja mineraalien varannot sekä metsävarat, joiden käytöstä on mahdollisimman suuri hyöty jäätävä kotimaahan. Luonnonvarapolitiikassa on pidettävä huoli esimerkiksi ruuan ja energian mahdollisimman suuresta omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta.

Suomen edistettävä aktiivisesti tolkullisempaa petopolitiikkaa.

EU:n sisämarkkinoilta kasvua ja kilpailukykyä

Sisämarkkinoiden toimivuus on Euroopan unionin menestyksen ytimessä. EU:n 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinat ovat avainasemassa kestävän ja osallistavan kasvun luomisessa. Sisämarkkinat perustuvat EU:n neljän perusvapauden eli ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaan liikkuvuuden lisäksi tiedon vapaaseen liikkuvuuteen.

Suomi on kansainvälisesti avoin ja vientivetoinen talous. Suomen edun mukaista on, että EU:n sisämarkkinat toimivat avoimesti yhtenäisillä ja reiluilla pelisäännöillä. Erilaisia kaupan esteitä on vähennettävä yhdenmukaistamalla lainsäädäntöä ja standardeja. Sisämarkkinoiden kehittämisessä on huolehdittava siitä, että jo olemassa oleva sääntely laitetaan sisämarkkinoilla täytäntöön, jatketaan kaupan esteiden poistamista sekä varmistetaan, ettei uusia esteitä synny jäsenmaiden välille.

EU ei saa tuhota kilpailukykyään ja taloudellisen toiminnan ja yrittäjyyden ja pk-yritysten kasvun edellytyksiä liian tiukalla sääntelyllä ja byrokratialla. Mikromanageroinnista on päästävä eroon. EU:hun tarvitaan normitalkoot ja “yksi sisään, yksi ulos” -periaate, jolloin uutta sääntelyä luotaessa muuta sääntelyä samalla vähennetään. Sääntely ei voi olla samanlaista pienillä ja isoilla yrityksillä. Tarvittava sääntely on luotava ensin pieniä yrityksiä ajatellen ja mikäli muutoksia tarvitaan, sitten vasta isompiin yrityksiin. Nyt toimitaan toisin päin.

Kilpailupolitiikan on oltava reilua, eikä markkinoita saa vääristää valtiontukisäännöistä luistamalla ja piilotukien myötä. Viimeisten noin kolmen vuoden aikana EU:ssa on myönnetty poikkeuslupia valtiontukiin noin 4 000 miljardin euron edestä, ja näistä yli 1 000 miljardin verran on otettu käyttöön eri maissa. Tukikilpailussa pienillä jäsenmailla ei ole mahdollisuutta menestyä.

Tutkimuksen ja koulutuksen osuutta EU-budjetissa on lisättävä. Tutkimukseen ja kehitystoimintaan on panostettava laatu edellä, tutkimusrahoja ei voi jakaa jäsenmaille kiintiöillä tai aluekriteereillä. Näissä kilpailuissa Suomikin voi pärjätä.

Kutsu Katriina Kylään

Haluatko kutsua minut puhujavieraaksi tapahtumaasi tai mielenkiintoiseen tilaisuuteesi? Haluaisitko olla mukana osana tätä hienoa ja merkityksellistä kampanjaa kirittämässä minua kohti Eduskuntaa? Haluatko kysyä ajatuksistani ja näkemyksistäni? Rohkaista tai tukea?