Viime aikoina erityisesti eduskunnan keskusteluilmapiiri on noussut otsikoihin. Ymmärrän paineet ja politikoinnin näkökulman. Ymmärrän medianäkyvyyden ja viestinnän tärkeyden. Mutta en voi hyväksyä poliittista kiusaamista.
Oppositiolla on toki paikkansa demokraattisessa yhteiskunnassa. Rakentava oppositiopolitiikka on aina tervetullutta.
Hajottava, pelotteleva ja tahallisesti vastakkainasetteleva oppositiopolitiikka rikottaa kansalaisluottamusta. Päätökset yhteiskunnassa eivät ole nyt helppoja. Vaikeita päätöksiä on.
Puheenjohtaja Sari Essayah korosti viikonlopun puoluehallituksen poliittisessa katsauksessaan poliitikkojen keskustelukulttuurin vastuuta. Hän muistutti, että vaikeat ajat ovat perinteisesti tuoneet suomalaiset yhteen. Liian usein myös valitettavasti myös toisiamme vastaan. Riitelyn ja poliittisten irtopisteiden sijaan olisi korostettava yhteistyötä, vaalittava yhteistä hyvää. Poliittiselle kiusaamiselle on oltava nollatoleranssi!
On kyettävä ”voittamaan” toisensa faktoilla, ei aikuisten työpaikkakiusaamisella.
Eduskunnan on oltava suunnannäyttäjä työpaikkakiusaamisen nollatoleranssille! Puhumme paljon koulukiusaamisen vastaisesta työstä. Liian usein unohdamme sen, ettei eduskuntakaan ole turvassa siltä. Erona kouluihin vain on se, että sitä eduskunnassa sitä tekevät aikuiset ihmiset. Meillä jokaisella on vastuu. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Haluan itse toimia esimerkkinä, että vaikeistakin asioista voidaan keskustella rakentavasti ilman henkilöön käyvää hyökkäystä.
Koen olevani sillanrakentaja. Tästä olen ilahduttavasti saanut myös rohkaisevaa palautetta, lämmin kiitos siitä.