Olen yrittäjäpuolison vaimo ja itsekin työskennellyt sivutoimisena yrittäjänä reilun 10 vuoden ajan, joista 5 vuoden ajan pyöritin tuotteiden vuokraustoimintaan keskittynyttä nettikauppaa.

Talous on elämän ja hyvinvoinnin mahdollistaja, väline.

Kristillisdemokraatit eivät tarkastele yhteiskuntaa ensisijaisesti eurojen näkökulmasta vaan talouden tuotannon tärkein tekijä on hyvinvoiva ihminen. Hyvinvoivat ihmiset rakentavat hyvinvoivia perheitä, työyhteisöjä ja yhteiskuntaa.

Ja toisinpäin.

Meno Suomen talouspolitiikassa (ja muillakin sektoreilla) on ollut kuin Titanicissa konsanaan -humppa soi, laulu raikaa, vaikka jäävuori on edessä. Vappusatasten aika on ohitse. Tulevat vaalit eivät ole vaalilupausten vaalit nimittäin edessä on niukkuuden aikoja. Velan vielä ymmärtäisi, jos sillä saataisiin palvelut loistokuntaan ja lisää hyvinvointia, mutta velasta ei ole ollut lääkkeeksi lisääntyvään pahoinvointiin ja arjen menot sen kun kasvavat. Köyhän paras ystävä on hyvinvoiva talous, kuten entinen vasemmistopoliitikko on todennut.

On vastuullista, että varaudumme heikon talouskasvun, nousevien hintojen, kasvavan työttömyyden ja heikkenevän julkisen talouden olosuhteisiin. Kristillisdemokraatit korostavat kohtuullisuutta, säästäväisyyttä ja ahkeruutta. Velan korkomenot ovat kaikki pois sosiaali- ja terveysterveyspalveluistamme, koulutuksesta ja vanhustenhoivasta. Sen vuoksi velalla on todellakin väliä!

KD on valmis sopeuttamaan valtion taloutta seuraavien kahden hallituskausien aikana menoleikkauksin, verojen korotuksin (pois työn verotuksesta kohti haittojen verotusta) sekä rakenteellisin uudistuksin. Jatkuva velaksi eläminen on pysäytettävä.

Suomen hyvinvointi tehdään pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja nämä yritykset ovat juuri niitä, joissa Suomeen luodaan uutta kasvua. Taloudellista toimeliaisuutta, kilpailukykyä ja yritteliäisyyttä ei pidä tukahduttaa liian korkealla verotuksella.

Yritysten ja yrittäjien verotusta ei pidä kiristää, päinvastoin painopistettä tulee siirtää pois työn verotuksesta kohti haittojen verotusta.

Työvoiman saatavuus on suurin yritysten kasvua ja investointeja rajoittava tekijä. Työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät monella alalla kohtaa.

Yrittäjäystävällisempään Suomeen tarvitaan mm.

– työn kannustavuuden lisäämistä sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä KD:n Kannustava perusturva -mallin mukaisesti (tällainen malli on tulossa)

– vakaata ja pitkäjänteistä veropolitiikkaa uusien investointien houkuttelemiseksi Suomeen

– työehtojen joustoa lisäämistä mm. mahdollistamalla paikallista työpaikoilla tapahtuvaa sopimista työehdoista. Tämä ei saa koskea kuitenkaan palkkoja, ettei synny halpatyövoimaluokkaa

– yrittäjyyteen rohkaisemista esim. kannustamalla yhteisyrittäjyyteen, turvaamalla yrittäjille parempi sosiaaliturva sekä luomalla Viron mallin mukainen yrittäjätilijärjestelmä, jossa kuka tahansa voi myydä osaamistaan ja paikallinen TE-keskus hoitaa byrokratian sekä verojen tilityksen

– julkisen sektorin rinnalle yksityisen ja kolmannen sektorin (mm. järjestöt) palveluja ja edistämällä pk-yritysten mahdollisuutta osallistua julkisiin hankintakilpailutuksiin mm. neuvontaa lisäämällä

– työn ja perheen yhteensovittamista sekä joustavuutta on edelleen helpotettava

– yrityksen perustamisen ja omistajanvaihdoksen helpottamista mm. pidentämällä perintöverotuksen maksuaikaa ja luomalla omistajanvaihdospalvelu ja -foorumi

– helpottamalla yrityksen konkurssin ja lopettamisen prosesseja kannustamalla yrittämään uudelleen esim. maksukyvyttömyysmenettelyn kautta

Yritysten suurin kasvun este on osaavan henkilöstön saatavuus. Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa väestörakenteen vuoksi, mutta ennen kaikkea suomalaiset olisi saatava osaksi työmarkkinoita. Tarvitaan osakoulutusmahdollisuuksia, työmarkkinatuen kielilisän kannusteita maahan muuttaneille ja kansainvälisten opiskelijoiden Suomeen jäämistä. Lisäksi on selvitettävä Kanadan mallin mukaisen työperäistä maahanmuuton mahdollisuutta, jossa työn tekeminen ja verojen maksu takaavat työluvan. Suomessa tarvitaan oppisopimusmallin kehittämistä ja oppilaitosten sekä elinkeinoelämän tiiviimpää yhteistyötä. Pidän ääntä myös päihdehoitojärjestelmän uudistamistarpeesta, koska toipumiskeskeistä päihdehoitoa lisäämällä riippuvuudesta toipuneet saadaan osaksi työelämää ja sitä myöden veronmaksajiksi.

Työ on muutakin kuin taloudellista tuloa. Se on parhaimmillaan merkityksellisyyden ja yhteisöllisyyden kokemusta niin työntekijänä kuin yrittäjänäkin.