Viime aikoina aikana päihteet ovat nousseet mediassa esiin tavallista enemmän. Yksi syy lienee tipaton tammikuu sekä Euroopan korkeimmat nuorten huumekuolemat. Tammikuu on pian ohitse, mutta riippuvuussairaan tilanne jatkaa etenemistään -se kun ei tipattomalla tammikuulla parane. Niin kauan kun jatkamme riippuvuuksien marginalisointia, unohdamme, että suurin osa riippuvaisista on työssä käyviä miehiä ja naisia, äitejä ja isejä, yrittäjiä -läpi leikaten yhteiskunnan kaikki sosioekonomiset taustat.
Me päättäjät tiedämme, että yksi merkittävin ennenaikaiseen kuolemaan ja miljardiluokan kustannuksiin johtava tekijä ovat päihteet, erityisesti hoitamaton päihderiippuvuussairaus.
Alentunut työteho ja tuottavuus, sairaspoissaolot, työtapaturmat, ennenaikaiset työkyvyttömyyseläkkeet. Tuo viheliäinen kansantauti, joka kuormittaa niin päivystystä, erikoissairaanhoitoa, lastensuojelua, rikosseuraamuslaitosta kuin poliisiakin.
Ymmärrämmekö, että monen pahoinvoivan lapsen ja nuoren takana ovat lähipiirin riippuvuussairaus?
Niukkojen resurssien vallitessa, päihdehoitojärjestelmää ja sen vaikuttamattomuutta on tartuttava sarvista. Tiedon lisääminen on tässä tapauksessa viisauden alku.
Toivoa luovat kuitenkin lukuisat palomies ja suositun Oho tein sen taas -podcastin Kaapo Savolaisen kaltaiset raitistumiskertomukset (TS Extra 28.12.2024). Häpeä alkoholismin ja päihderiippuvuuden ympäriltä vähentää pelkoa ja lisää siten rohkeutta hakeutua avun piiriin.
Suomessa tarvitaan avointa ja rehellistä keskustelua päihdehoitojärjestelmämme tilasta.
Hyvinvointialueiden ja kuntien yhdyspinnassa tapahtuva ennaltaehkäisevä päihdetyö on tärkeässä roolissa. Toimijoiden kouluttaminen sairauskäsityksen ympärille luo myös pohjan vaikuttavalle ennaltaehkäisevälle ja vaikuttavalle työlle.
Alaikäisen huumeriippuvaisen kohdalla korvaushoidon tarjoaminen ainoana mahdollisena vaihtoehtona ei voi olla kestävää.
Korvaushoitopotilaan vuoden lääke kustantaa 9000 euroa. Ja samaan aikaan sanomme, että varoja lääkkeettömälle hoidolle ei ole. Tämä on pötypuhetta.
Päihdehoitojärjestelmämme on päivitettävä Pohjoismaiselle tasolle.
Suomessa on kyllä osaamista lääkkeettömälle ja toipumiskeskeiselle päihdehoidolle. Tulevien hyvinvointialuepäättäjien on ymmärrettävä asiakkaan valinnanvapauden ja monituottajamallin valtavat mahdollisuudet. Siirtyminen omaan palvelutuotantoon ei ole kestävää. On mahdotonta vertailla laadun, palvelun vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden välillä, vaikkapa päihdehoidossa, ennen kuin VARHAssa tiedetään edes oman palvelutuotannon kustannukset.
Karu tosiasia on tällä hetkellä se, että raittiuteen tähtäävää päihdehoitoa kyllä saa, jos siihen on itsellä varaa. Tai jos työnantaja ymmärtää vaikuttavan päihdehoidon päälle ja kustantaa työntekijällensä elämän tärkeimmän hoidon.
Tautiluokitteiset riippuvuussairaudet, kuten päihderiippuvuus hallitsee meitä suomalaisia enemmän kuin ymmärrämmekään.
On kaikkien etu, että kun päihdehoitoa tarvitsee, se tuottaa myös tuloksia -ihminen kerrallaan. Jokaisella on oikeus toipua.