Suomen kehitys on ollut monella tavalla huolestuttavaa. Yhteiskuntamme on velkaantunut ennätystahtia, eikä siitä tunnu olevaan lääkkeeksi kasvavaan pahoinvointiin ja uupumiseen. Erityisesti epävarmoina aikoina on palattava perusasioiden ääreen: mistä leipää ja lämpöä, mistä työtä ja turvaa.

Tarvitaan vaihtoehto vastuuttomuudelle, arvottomuudelle ja linjattomuudelle. Tarvitaan työtä ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eteen ja puolustamaan Suomea, jossa ihmisellä on vapaus elää arvojensa mukaan. Puolustamaan Suomea, jossa yksilökeskeisyyden sijaan korostetaan yhteistä hyvää, arvostetaan tasapainoista perhe-elämää ja toimitaan osana lähiyhteisöä. Suomea, jossa elinvoimaiset yritykset luovat kasvua, jotta hyvinvointipalvelut voidaan turvata tulevaisuudessakin.

Puolustamaan suomalaisia viljelijöitä, koska haluamme tulevaisuudessakin syödä puhdasta kotimaista ruokaa. Puolustamaan Suomen ja suomalaisten etua ennen ylikansallisia toimijoita. Puolustamaan Suomea, jossa saa edelleen olla tyttöjä ja poikia, miehiä ja naisia. Puolustamaan ihmisyyttä ja ihmisarvoa aina elämän alusta vanhuuteen saakka.

Vahva julkinen talous on hyvinvointivaltiomme turvaamisen edellytys. Holtiton velan ottaminen on valinta, jossa seuraava maksaa aina laskun. Emme voi jatkaa tiellä, jossa jaamme yhä enemmän rahaa ja kansalaiset saavat yhä vähemmän. Vaaleja ei voita se puolue, joka lupaa eniten. Jos kansalaisille jatkuvasti luvataan enemmän kuin on mahdollista toteuttaa, se nakertaa kansalaisten luottamusta päätöksentekoon. Vaalit voittaa se, jolla on luotettavin kompassi Suomen suunnanmuutokseen.

Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen lisääntyvän luottamuksen ja arvokkuuden tielle. Sanan- ja uskonnonvapaus sekä yhteiskunnallisen keskustelun moniäänisyys ovat demokratian edellytyksiä. Yhä enemmän kahtiajakautuneessa yhteiskunnassa tarvitaan sillanrakentajia ja rohkeita äänitorvia. Suomi ansaitsee suunnanmuutoksen.