Sote-uudistus on luonut raamit, mutta hyvinvointialueiden vastuulle jäävät varsinaisten sisältöjen ja tavoitteiden toteuttaminen eli terveyserojen kaventaminen sekä menojen kasvun hillintä. Nykymallista puuttuvat taloudelliset kannusteet sekä riittävään ennaltaehkäisevään toimintaan että kustannusten hillintään.
Rahoituksen määräytymisperusteissa on valuvika: hyvinvointialue saa sitä enemmän rahoitusta, mitä sairaampi sen väestöpohja on. Kurjistuneessa taloustilanteessa kunnille voi syntyä houkutus säästää omista hyvinvointipalveluista ja terveyden edistämisestä, koska lasku ongelmien pahenemisesta siirtyy hyvinvointialueelle. Käytännössä siis meille veronmaksajille.
Soten rahoitusmallissa kunnille on luotava riittävät taloudelliset kannustimet tuottaa hyte-palveluja. Tuloksellisesta ja vaikuttavasta hyte-toiminnasta on kuntien lisäksi annettava lisäbonukset kolmannelle sektorille ja yrityksille. Onnistuneen ja vaikuttavan hyte-toiminnan kriteerit pitää määritellä valtakunnallisesti. Mikä on tavoitetila kussakin tilanteessa? Alueita pitää palkita saavutetuista terveyshyödyistä, jotta väestön hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitäminen ei jää tiukassakaan taloustilanteessa muiden lakisääteisten toimien jalkoihin.
Alueiden palkitsemisen on perustuttava saavutettuun muutokseen eli toiminnan vaikuttavuuteen eikä pelkkään sairastavuuteen. Sairastavuus kriteerinä on oikeudenmukainen peruste hyvinvointialueen rahoituksessa hyvinvointialueiden aloittaessa, mutta sen jälkeen on palkittava nimenomaan tapahtuneesta muutoksesta, ei pysyvyydestä. Muutosperustaisuus kannustaa toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen.
Hyte-kriteerit on tarkoitettu kannustamaan kuntia, tosin tuloksellisuus perustuu kuntalaisten omaan aktiivisuuteen. Miten kannustinvaikutus saadaan yksilötasolle? Monipuoliset ja mahdollistavat vaihtoehdot lähiliikuntaan, liikunnan tai kulttuurin hyvinvointisetelit, ravitsemusneuvonta, kouluruoan laatuvaatimukset ovat näistä esimerkkejä. Myös kolmannen sektorin toimintaedellytykset on turvattava. Liikunta-, kulttuuri- ja vertaistukitoimintaa järjestävät yhdistykset ja seurakunnat tuottavat hyvinvointia ja terveyttä.
Mikään palveluihin osoitettu rahamäärä ei riitä, ellei hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä oteta tosissaan. Kuntien hyvinvointiin keskittyvän lautakunnan merkitys korostuu jatkossa entisestään, jotta yhteistyö paikallistason toimijoiden kanssa säilyy. Kansalaisjärjestöillä, seurakunnilla, vapaaehtoistoimijoilla ja yrityksillä on julkisen sektorin palveluja täydentävä vaikutus. Tätä arvokasta yhteyttä on vaalittava jatkossakin.
